Elämmekö unessa?

Reijo Päivärinta k ysyi Facebookissa:  "Pohtiko Fromm primitiivisten aggressioiden syntymistä ja vaikutusta ihmisiin?" Ilpo Rossi:  Erich Fromm analysoi viimeisellä elinvuosikymmenellään ihmisen tuhoavuutta kirjassaan "The Anatomy of Human Destructiveness", vuodelta 1973. Tässä teoksessa hän jakaa myös tuhoavuuden sen "hyvänlaatuiseen" ja "pahanlatuiseen" ilmenemismuotoon. Hän kuvaa myös tuhoavuuden ilmenemistä ja aste-eroja primitiivisten kansojen keskuudessa, joihin tutkimuksisa lasketaan ilman kirjoitettua puhekieltä elävät kansat ja heimot.  Hän lainaa tässä yhteydessä S. Palmerin tekemään laajaan, noin neljäänkymmeneen alkuperäiskansaan suuntautunutta tutkimusta ja sen mukaan enemmistöllä näissä kulttuureissa ei esiintynyt mainittavaa tuhosuuntaista agressiota - tosin sellaisiakin on.  Tuon tutkimuksen mukaan jopa Pekingin ihmisen ja Neandertallin ihmisten pääkalloista löytyneitä "raapimisjälkiä" on tutkittu, samoin pääkallonmetsäs

  Juhani Räsänen Minulle Frommin näkemysten kytkeytyminen luonteen muodostumiseen on kiinnostanut kulloisenkin yhteiskuntahistoriallisen vaiheen muodostumisena. Tässä ajassa voimissaan on kaupallinen luonne, jonka tunnistamme kaiken kilpailemisen ilmentymänä, josta vapaa ei ole koulujärjestelmämme kaikki tasot. Kaupallinen asennoituminen on meidän aikakautemme sosiaaliluonne. Kaupallinen asennoituminen on kehittynyt persoonallisuusmarkkinoiden muodostumisen yhteydessä. Eri ammattiryhmät, kuten lääkärit, juristit ja taloustieteilijät myyvät persoonallisuuttaan kuin se olisi tavara (Fromm 1964, 83 – 84 ).  Tämä saattaa korostua esimerkiksi silloin, kun kansa päättää eduskunnallisesta edustuksestaan. Hyvin herkästi tapahtuu niin, että julkisuuden henkilöt pääsevät eduskuntaan, mahdollisesti pätevämpien valtiotieteilijöiden jäädessä toiseksi.  Menestys markkinoilla riippuu pätevyyden ohella myös siitä, miten ihminen myy itseään(Fromm 1964, 85). Se, miten itseään pitää myydä, riippuu kysynn

  Joulupäivien mietiskelyn jälkeen hoksasin tämän, Alpo Suhosen linkittämän päivityksen Erich Frommin elämäntyöstä ja tuotannostaKansan Uutisissa . Kalevi Suomela on lukenut juuri ilmestyneen kirjan Jarno Hietalahti & Mika Pekkola: "Terapiaa mielipuoliselle maailmalle – Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus "Vastapaino 2019, 256 sivua. Kalevi Suomela on itse eläkkeelläoleva osuuskaupan keskusjärjestössä työskennellyt tutkimus- ja viestintäjohtaja. Frommin tuotantoa yli puoli vuosisataa seuranneena olen tietenkin ilahtunut tällaisen kirjan syntymisestä. Frommista on kirjoitettu jp tätä ennenkin; ensimmäinen suuri kokonaiskuva oli Tübingenin Fromm-yhteisön johtajan Rainer Funkin teos "Mut zum Menschen". Lisäksi hän on julkaissut Frommin elämäkerran kuvateoksena Frommin syntymän 100-vuotismuistoksi. Lisä ei tee kuitenkaan tässä tapauksessa pahaa, päinvastoin. Kalevi Suomela nostaa tässä yhteydessä kaksi teemaa esiin; toinen on Frommin ihmiskäsitys ja toinen o

 Katkelma (Erich Frommin kirjasta "Marxin ihmiskuva" (Marx's concept of man 1961 b) "On ensi sijassa huomattava, että Marx, kuten Spinoza ja   myöhemmin Freud, uskoi että enin osa siitä mitä ihmiset tietoisesti  ajattelevat, on "väärää" tietoisuutta, siis ideologiaa ja järkeistämistä ja että ihmiset eivät ole tietoisia niistä voimista jotka hänen toimintaansa ohjaavat. Freudin mukaan juuret ovat ihmisen libidosuuntautuneissa pyrkimyksissä, Marxin mukaan ihmisen yhteiskunnallisessa kokonaisrakenteessa, jotka linkittävät ihmisen tietoisuutta määrättyyn suuntaan ja samalla sulkevat häneltä pääsyn tiettyihin tosiasioihin ja kokemuksiin. 1) Haluaisin tässä korostaa, että tämä teoria ei tarkoita, etteivätkö ideat ja ihanteet voisi olla todella toimivia. Marx puhuu tietoisena olemisesta, ei ihanteista. Juuri ihmisen tietoisen ajattelun sokeus estää häntä tulemasta tietoiseksi hänen sisällään olevista ihanteista. Ainoastaan kun väärä tietoisuus on muuntunut oikeak

Homo Consumens 11.5. 2020 Liitän tämän jo vuosia sitten referoimani Erich Frommin esseen 'ihmisestä kuluttajana' tähän Erich Frommin sosiaalipsykologiaa ja filosofiaa kokoelmaan nyt kun ns. korona-kevät on pahimmillaan ja kansalaisten kulutus kaikkialla maailmassa on yhtäkkiä pudonnut lähes minimiin. Kansakunnat ja ennenkaikkea kulutuksesta elävät yritykset ovat suorastaan kauhuissaan kauppojen, palveluiden ja  liikkumisen rajoituksista. Menetykset lasketaan miljardeissa eikä ole varmaa tietoa siitä, kuinka pitkällä aikavälillä päästään kulutuksessa entiselle tasolle. Se mikä tässä artikkelissa on tärkeää, on ihmisen taipumus alistua kaupallisten odotusten, markkinoiden vaatimusten ja niiden ideologisen teollisen sovellutuksen, mainonnan puristuksessa. Erich Fromm:  Homo consumens - kuluttava ihminen; referaattini kirjasta Sosialistinen humanismi (Socialst Humanism, Anchor Books 1966). Kun kirjoitus on yli viidenkymmenen vuoden takaa, ns. sosialististen yhteiskuntien kuv

 Yhteiskuntaelämään kaivataan asiantuntemuksen lisäksi myös eettistä pohdintaa. Viimeksi tämän asian on nostanut esille 29.11. 2012 silloinen  kuntaministeri Henna Virkkunen. Laukaisevana yksityiskohtana tälle kiroitukselle Erich Frommin eettisistä vaihtoehdoista oli   oli 9.11. 2012 ilmoitus elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen siirtyminen suoraan tärkeästä ministerin tehtävästä työnantajien Elinkeinoelämän Valtuuskunnan johtoon. Itse hän ei nähnyt välittömässä siirtymisessä mitään arveluttavaa – sellaista etiikka on. Etiikka ei ole eksakti tieteen laji vaan historiaan, elämäntilanteeseen ja yhteiskuntaan ehdollisessa suhteessa oleva käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Päinvastoin kuin kuvitellaan, eettisiä vaihtoehtoja on runsaasti. Ne eivät ole suoraan valittavissa kuin kaupan hyllyltä, vaan niiden sitoutuneisuus ihmisenä olemiseen meidän oloissamme ratkaisee sen ”jalkoterien asennon” mistä näkökulmasta me omaa etiikkaamme rakennamme. Frankfurtin koulukunnan

Mitä on produktiivisuus? Olen eri yhteyksissä puhunut sosiaalipsykologisesta käsitteestä produktiivisuus; se poikkeaa siinä määrin ajallemme ominaisesta taloudellisen produktiivisuuden käsitteestä, että on paikallaan julkaista käännös Erich Frommin produktiivisuuskäsitteestä. Se on kotoisin hänen kootuista teoksistaan, osasta II, Psykoanalyysi ja Etiikka (1947a, ss. 62-71, käännös saksasta IR): Produktiivisuudesta Olen edellä kuvannut produktiviteettia erityisenä maailmaan suuntautumisen tapana. Nyt nousee kysymys, onko jotakin sellaista, mitä produktiivinen ihminen tuottaa. Jos, niin mitä? Ihminen voi – kiitos hänen produktiivisuutensa – saada aikaan aineellisia esineitä, taideteoksia ja ajattelujärjestelmiä, mutta tärkein tuottavuuden kohde on ihminen itse. Syntyminen on vain tietty kohta jatkuvuuden kokonaisuudessa, joka alkaa syntymänä ja päättyy kuolemaan. Mitä tällä välin tapahtuu, on prosessi, jossa omat mahdollisuudet syntyvät ja heräävät – ja  niiden mukana kaikki

18.2. 2020 Ellen Granholm:  Epäilen että kirjahyllyssäni on yksi Frommin teos, täytyypä tarkistaa. Jos on, saat sen... Ilpo Rossi: Ellen! Minulta puuttuu yksi Erich Frommin suomennettu teos, nimittäin "Hyvän ja pahan välillä"; lainasin sen työelämässä ollessani asiasta muka kiinnostuneelle työtoverille enkä saanut kirjaa takaisin. Se on siinä mielessä tärkeä kirja, että, siinä kuvataan Frommin yhtä merkittävintä teoreettista saavutusta, nimittäiin ihmisen luonteenpiirteistön kahta erilaista mahdollisuutta, suuntautumista ratkaisuissaan joko elämää ylläpitävään, biofiiliseen suuntaan tai elämän kannalta vähemmän otolliseen, 'epäproduktiiviseen suuntaan. Yhteiskunnan rakenne ja 'tuotantosuhteet' vaikuttavat taustalla voimakkaasti ja perheestä saatujen kokemusten perusteella muodostuu tämä koko elämään vaikuttava, erittäin pysyvä asennoitumiskehys, jonka muuttaminen joksikin muuksi - niin hyvässä kuin pahassakin - on lähes mahdotonta. Yhteiskuntaluonteen käsite

Profeetallinen Erich Fromm Tämä on ensimmäinen esseeni Erich Frommista vuodelta 1979; ryhdyin silloin kokoamaan ajatuksiani työväenliikkeen arvoperinnöstä luentorunkojeni pohjalta; en voinut välttää Erich Frommin esittelyä, koska tapaani lähestyä liikkeen arvoja ja asenteita Frommin elämäntyö oli jo tuolloin vaikuttanut merkittävällä tavalla. Nämä luennot ilmestyivät samana vuonna pienenä esseekokoelmana nimellä "Sormi joka osoittaa kuuta".  Tunnettu sosiaalipsykologi Erich Fromm kuoli helmikuussa 1980 kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt 80 vuotta. Fromm tunnetaan paitsi tiedemiehenä ja käytännön psykoanalyytikkona, myös runsastuottoisena kirjailijana. Teokset ulottuvat monille tieteen eri alueille (sosiologia, psykologia, kv-politiikka, marxilainen filosofia, psykoanalyysi, uskonto ym.) Näiden ansiosta Erich Fromm nousi jo elinaikanaan erääksi aikamme vaikutusvaltaisimmista psykoanalyytikoista. Hän työskenteli vuodesta 1930 Frankfurtin sosiaalitutkimuksen instituutin

Kirjoitin tämän lähes 10 vuotta sitten ja tarjosin sitä Helsingin Sanomille. Kulttuuritoimituksen päällikkö ilmoitti, että heillä on omat asiantuntijansa joita he käyttävät. Sanomalehti Demari julkaisi kirjoituksen myöhemmin samana syksynä... 29.08.2010  Syyskuun alussa 2010 tuli kuluneeksi 110 vuotta hänen syntymästään; hyvällä syyllä häntä voitaisiin kutsua humanismin mestariksi – niin radikaaleja ja uutta luotaavia näkemyksiä hän esitti ihmisenä olemisesta ja ihmisen tavasta etsiä ratkaisuja olemassaolon, elämän mukanaan tuomiin ristiriitoihin. Hän syntyi vuonna 1900 syvästi uskonnolliseen kotiin; uskonnon harjoitus ja sitä koskevat opinnot sävyttivät jo nuoresta pojasta hänen elämäänsä. Ei siis ihme, että hän otti myös opiskelussaan uskonnon keskeiseksi teemaksi tehden jo 21-vuotiaana tohtorinväitöskirjan kristinuskon opetuksista – väitöskirjan nimi oli ”The Dogma of Christ”. Usko ulottuvuutena koskee jokaista ihmistä eikä hänen mukaansa kysymys olekaan uskosta ja