Liittyykö agressiivisuus primitiivisyyteen?

Reijo Päivärinta kysyi Facebookissa: 

"Pohtiko Fromm primitiivisten aggressioiden syntymistä ja vaikutusta ihmisiin?"

Ilpo Rossi: 

Erich Fromm analysoi viimeisellä elinvuosikymmenellään ihmisen tuhoavuutta kirjassaan "The Anatomy of Human Destructiveness", vuodelta 1973. Tässä teoksessa hän jakaa myös tuhoavuuden sen "hyvänlaatuiseen" ja "pahanlatuiseen" ilmenemismuotoon. Hän kuvaa myös tuhoavuuden ilmenemistä ja aste-eroja primitiivisten kansojen keskuudessa, joihin tutkimuksisa lasketaan ilman kirjoitettua puhekieltä elävät kansat ja heimot. 

Hän lainaa tässä yhteydessä S. Palmerin tekemään laajaan, noin neljäänkymmeneen alkuperäiskansaan suuntautunutta tutkimusta ja sen mukaan enemmistöllä näissä kulttuureissa ei esiintynyt mainittavaa tuhosuuntaista agressiota - tosin sellaisiakin on. 

Tuon tutkimuksen mukaan jopa Pekingin ihmisen ja Neandertallin ihmisten pääkalloista löytyneitä "raapimisjälkiä" on tutkittu, samoin pääkallonmetsästäjien kannibalismia, jota sitäkin on historiassa esiintynyt. Monet merkit viittavat siihen että kysymyksessä on ollut uskonnollistyyppinen rituaali eikä halu tappaa kanssaeläjiä ja syödä heidän lihaansa. 

Hän viittaa myös uskonnolliseen motiiviin lasten tappamisessa ja mainitsee tässä yhteydessä mm. Abrahamin yrityksen uhrata poikansa Isak Jumalalle uskonnollisena uhrina. Tähänkään ei kuitenkaan liittynyt agressiota, pikemminkin surua siitä että usko Jumalaan oli todistettava kykenemällä uhraamaan oma poikansa. 

Frommin mielestä sama motiivi näkyy nuorten poikien lähettämisessä rintamalle taistelemaan "kodin, uskon ja isänmaan" puolesta. Ajatus siitä että primitiiviset kansat olisivat olleet agressiivisempia ja luonteeltaan tuhoavimpia kuin moderni ihminen, ei Frommin mukaan saa tukea tähänastisista tutkimuksista. 

Lisäksi on mainittava vielä yksi erittäin tärkeä piirre, jonka Fromm nostaa esiin: se on läpi ihmiskunnan historian enemmän tai vähemmän voimakkaana vallinnut matriarkaalinen, ehdottoman rakkauden periaate, joka saa näkyvimmän ilmenemismuotonsa äidinrakkaudessa ja jota mm. meidän perustuslakimme soveltaa yhteiskunnallisella tasolla ihmisoikeuksien, lastenoikeuksien ja monien muidenkin hyväksymiemme sopimusten yhteydessä kaikkiin kansalaisiin, mukaan lukien kuolemanrangaistuksen kielto. 

Ilman matriarkaalista äidinrakkauden periaatetta ihmiskunta ei olisi todennäköisesti selvinnyt läpi historian ja yltänyt sellaisiin saavutuksiin kuin mihin se on päässyt. 

Toisaalta juuri modernissa yhteiskunnassa pahanlaatuinen agressiivisuus eri muodoissaan on saavuttanut mittasuhteita jollaista ei primitiivissä kulttuureissa ole samassa mittasuhteessa voinutkaan esiintyä. Taipumus nöyryyttämisen, väkivaltaan, tappamiseen ja jopa elottoman rakastamiseen on ajankohtaista ja voimakasta juuri modernissa ajassa - lukutaidosta ja sivistyksestä huolimatta. Frommin teos tuhoavuudesta ihmisessä - ei ihmisen tuhoavuudesta - on seikkaperäinen ja syvältä luotaava analyysi tästä enemmän tai vähemän epäproduktiivisesta oireryhmästä ihmisen luonteessa.