Siirry pääsisältöön

Liittyykö agressiivisuus primitiivisyyteen?

Reijo Päivärinta kysyi Facebookissa: 
"Pohtiko Fromm primitiivisten aggressioiden syntymistä ja vaikutusta ihmisiin?"


Ilpo Rossi: 

Erich Fromm analysoi viimeisellä elinvuosikymmenellään ihmisen tuhoavuutta kirjassaan "The Anatomy of Human Destructiveness", vuodelta 1973. Tässä teoksessa hän jakaa myös tuhoavuuden sen "hyvänlaatuiseen" ja "pahanlatuiseen" ilmenemismuotoon. Hän kuvaa myös tuhoavuuden ilmenemistä ja aste-eroja primitiivisten kansojen keskuudessa, joihin tutkimuksisa lasketaan ilman kirjoitettua puhekieltä elävät kansat ja heimot. 

Hän lainaa tässä yhteydessä S. Palmerin tekemään laajaan, noin neljäänkymmeneen alkuperäiskansaan suuntautunutta tutkimusta ja sen mukaan enemmistöllä näissä kulttuureissa ei esiintynyt mainittavaa tuhosuuntaista agressiota - tosin sellaisiakin on. 

Tuon tutkimuksen mukaan jopa Pekingin ihmisen ja Neandertallin ihmisten pääkalloista löytyneitä "raapimisjälkiä" on tutkittu, samoin pääkallonmetsästäjien kannibalismia, jota sitäkin on historiassa esiintynyt. Monet merkit viittavat siihen että kysymyksessä on ollut uskonnollistyyppinen rituaali eikä halu tappaa kanssaeläjiä ja syödä heidän lihaansa. 

Hän viittaa myös uskonnolliseen motiiviin lasten tappamisessa ja mainitsee tässä yhteydessä mm. Abrahamin yrityksen uhrata poikansa Isak Jumalalle uskonnollisena uhrina. Tähänkään ei kuitenkaan liittynyt agressiota, pikemminkin surua siitä että usko Jumalaan oli todistettava kykenemällä uhraamaan oma poikansa. 

Frommin mielestä sama motiivi näkyy nuorten poikien lähettämisessä rintamalle taistelemaan "kodin, uskon ja isänmaan" puolesta. Ajatus siitä että primitiiviset kansat olisivat olleet agressiivisempia ja luonteeltaan tuhoavimpia kuin moderni ihminen, ei Frommin mukaan saa tukea tähänastisista tutkimuksista. 

Lisäksi on mainittava vielä yksi erittäin tärkeä piirre, jonka Fromm nostaa esiin: se on läpi ihmiskunnan historian enemmän tai vähemmän voimakkaana vallinnut matriarkaalinen, ehdottoman rakkauden periaate, joka saa näkyvimmän ilmenemismuotonsa äidinrakkaudessa ja jota mm. meidän perustuslakimme soveltaa yhteiskunnallisella tasolla ihmisoikeuksien, lastenoikeuksien ja monien muidenkin hyväksymiemme sopimusten yhteydessä kaikkiin kansalaisiin, mukaan lukien kuolemanrangaistuksen kielto. 

Ilman matriarkaalista äidinrakkauden periaatetta ihmiskunta ei olisi todennäköisesti selvinnyt läpi historian ja yltänyt sellaisiin saavutuksiin kuin mihin se on päässyt. 

Toisaalta juuri modernissa yhteiskunnassa pahanlaatuinen agressiivisuus eri muodoissaan on saavuttanut mittasuhteita jollaista ei primitiivissä kulttuureissa ole samassa mittasuhteessa voinutkaan esiintyä. Taipumus nöyryyttämisen, väkivaltaan, tappamiseen ja jopa elottoman rakastamiseen on ajankohtaista ja voimakasta juuri modernissa ajassa - lukutaidosta ja sivistyksestä huolimatta. Frommin teos tuhoavuudesta ihmisessä - ei ihmisen tuhoavuudesta - on seikkaperäinen ja syvältä luotaava analyysi tästä enemmän tai vähemän epäproduktiivisesta oireryhmästä ihmisen luonteessa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Homo Consumens

Homo Consumens 11.5. 2020 Liitän tämän jo vuosia sitten referoimani Erich Frommin esseen 'ihmisestä kuluttajana' tähän Erich Frommin sosiaalipsykologiaa ja filosofiaa kokoelmaan nyt kun ns. korona-kevät on pahimmillaan ja kansalaisten kulutus kaikkialla maailmassa on yhtäkkiä pudonnut lähes minimiin. Kansakunnat ja ennenkaikkea kulutuksesta elävät yritykset ovat suorastaan kauhuissaan kauppojen, palveluiden ja  liikkumisen rajoituksista. Menetykset lasketaan miljardeissa eikä ole varmaa tietoa siitä, kuinka pitkällä aikavälillä päästään kulutuksessa entiselle tasolle. Se mikä tässä artikkelissa on tärkeää, on ihmisen taipumus alistua kaupallisten odotusten, markkinoiden vaatimusten ja niiden ideologisen teollisen sovellutuksen, mainonnan puristuksessa. Erich Fromm:  Homo consumens - kuluttava ihminen; referaattini kirjasta Sosialistinen humanismi (Socialst Humanism, Anchor Books 1966). Kun kirjoitus on yli viidenkymmenen vuoden takaa, ns. sosialististen yhteiskuntien kuv

Kaupallinen luonne aikamme yhteiskunnallisena ilmentymänä

  Juhani Räsänen Minulle Frommin näkemysten kytkeytyminen luonteen muodostumiseen on kiinnostanut kulloisenkin yhteiskuntahistoriallisen vaiheen muodostumisena. Tässä ajassa voimissaan on kaupallinen luonne, jonka tunnistamme kaiken kilpailemisen ilmentymänä, josta vapaa ei ole koulujärjestelmämme kaikki tasot. Kaupallinen asennoituminen on meidän aikakautemme sosiaaliluonne. Kaupallinen asennoituminen on kehittynyt persoonallisuusmarkkinoiden muodostumisen yhteydessä. Eri ammattiryhmät, kuten lääkärit, juristit ja taloustieteilijät myyvät persoonallisuuttaan kuin se olisi tavara (Fromm 1964, 83 – 84 ).  Tämä saattaa korostua esimerkiksi silloin, kun kansa päättää eduskunnallisesta edustuksestaan. Hyvin herkästi tapahtuu niin, että julkisuuden henkilöt pääsevät eduskuntaan, mahdollisesti pätevämpien valtiotieteilijöiden jäädessä toiseksi.  Menestys markkinoilla riippuu pätevyyden ohella myös siitä, miten ihminen myy itseään(Fromm 1964, 85). Se, miten itseään pitää myydä, riippuu kysynn

Profeetallinen Erich Fromm

Profeetallinen Erich Fromm Tämä on ensimmäinen esseeni Erich Frommista vuodelta 1979; ryhdyin silloin kokoamaan ajatuksiani työväenliikkeen arvoperinnöstä luentorunkojeni pohjalta; en voinut välttää Erich Frommin esittelyä, koska tapaani lähestyä liikkeen arvoja ja asenteita Frommin elämäntyö oli jo tuolloin vaikuttanut merkittävällä tavalla. Nämä luennot ilmestyivät samana vuonna pienenä esseekokoelmana nimellä "Sormi joka osoittaa kuuta".  Tunnettu sosiaalipsykologi Erich Fromm kuoli helmikuussa 1980 kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt 80 vuotta. Fromm tunnetaan paitsi tiedemiehenä ja käytännön psykoanalyytikkona, myös runsastuottoisena kirjailijana. Teokset ulottuvat monille tieteen eri alueille (sosiologia, psykologia, kv-politiikka, marxilainen filosofia, psykoanalyysi, uskonto ym.) Näiden ansiosta Erich Fromm nousi jo elinaikanaan erääksi aikamme vaikutusvaltaisimmista psykoanalyytikoista. Hän työskenteli vuodesta 1930 Frankfurtin sosiaalitutkimuksen instituutin