Joulupäivien mietiskelyn jälkeen hoksasin tämän, Alpo Suhosen linkittämän päivityksen Erich Frommin elämäntyöstä ja tuotannostaKansan Uutisissa. Kalevi Suomela on lukenut juuri ilmestyneen kirjan Jarno Hietalahti & Mika Pekkola: "Terapiaa mielipuoliselle maailmalle – Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus "Vastapaino 2019, 256 sivua. Kalevi Suomela on itse eläkkeelläoleva osuuskaupan keskusjärjestössä työskennellyt tutkimus- ja viestintäjohtaja.
Frommin tuotantoa yli puoli vuosisataa seuranneena olen tietenkin ilahtunut tällaisen kirjan syntymisestä. Frommista on kirjoitettu jp tätä ennenkin; ensimmäinen suuri kokonaiskuva oli Tübingenin Fromm-yhteisön johtajan Rainer Funkin teos "Mut zum Menschen". Lisäksi hän on julkaissut Frommin elämäkerran kuvateoksena Frommin syntymän 100-vuotismuistoksi. Lisä ei tee kuitenkaan tässä tapauksessa pahaa, päinvastoin.
Kalevi Suomela nostaa tässä yhteydessä kaksi teemaa esiin; toinen on Frommin ihmiskäsitys ja toinen on hänen suhteensa sosialismiin.
Frommon siinä suhteessa poikkeuksellinen filosofi ja psykoanalytikko, että hän otti tehtäväkseen löytää yhdistävä tekijä Marxin materialistisen yhteiskuntakäisityksen ja toisaalta Sigmund Freudin psykoanalyysin välillä. Fromm pääty analyysissaan "yhteiskuntaluonteen" käsitteeseen. Yhteiskunnan aineellinen perusta vaikuttaa valtavasti ihmisenä olemiseen ja hänen luonteensa suuntautumiseen aina 'haistamista ja maistamista' myöten kuten Karl Marx asian ilmaisee. Vallitsevat aineelliset olot muokkaavat ihmisluonnetta sopeutumaan ja löytämään sellaisen vastauksen omaan elämäänsä että hän kokee voivansa selviytyä eteenpäin. Suuntautuminen vo tapahtua joko elämää ylläpitävään, produktiiviseen suuntaan tai sitten se voi ajautua erilaisiin epäproduktiivisiin sosiaalisen suhteen ilmauksiin, kuten autoritaarisuuteen, alistumiseen, alistamiseen, kiihkeään omistamishaluun, väkivaltaan ja sadismiin sekä jopa elottoman rakastamiseen, haluun tuhota ja tehdä elottomaksi.
Kalevi Suomela näkyy pohdiskelavn myös Frommin suhdetta humanismiin ja sosialismiin. Fromm itse nimitti iytseään humanistseksi sosialistiksi ja kokosi myös kirjan nimellä "Symposium on Socialist Humanism", johon hän keräsi ajatuksia ja kirjoituksia tästä teemasta. Frommin sosialimin juuret ovat hänen juutalaisessa kasvatustaustassaan; juutalaisuuden keskeinen sanoma kiteytyy sapatin viettämisessä. Hänen mielestään uskonnon - myös oman evankelisluterilaisen uskomme - perustassa on "Kymmenen käskyä" ja niiden filosofis-eettinen sanoma. Ehdoton autoriteetti on jumala, jonka nimeä ei saa lausua ja joka antaa muutamia keskeisiä ohjeita elämää varten. Persoonattoman jumaluuden vastapainoksi nousee harmonian tavoittelu, joka on niin tärkeä että kerran viikossa on vietettävä yksi päivä, viikon seitsemäs tämän harmonian ja sen tavoittelun hengessä. Frommin mielestä Marxin kommunismi on tämän saman harmonian tavoittelua; erona on vain se että Karl Marx ilmaisee tämän eettisen sanoman 1800-luvun yhteiskunnallisella kielellä. Erich Fromm kirjoitti pitkän jälkipuheenvuoron T.B. Bottomoren kääntämään ja heidän yhdessä julkaisemaansa Karl Marxin taloudellisfilosofisten käsikirjoitusten ensimmäiseen englanninkieliseen laitokseen, vuonna 1961 ilmestyneeseen "Marx Concept of Man" kirjaan. Olihan meillä ilmestynyt käsikirjoituksista jopa suomeksi Moskovan Marxismi-Leninismi-Instituutin kovakantinen ja hienolle paperille painettu käännös, joka oli kuitenkin sovellettu niin vahvasti Neuvostokommunismin tarpeisiin että itse sanoma jäi täysin epäselväksi. Fromm korostaa kirjan jälkipuheessa Karl Marxin suurta humanismia ihmisen ja ihmiskunnan luovuuden ja voimavarojen vapauttajana ja ennustaa Marxin tulevaisuudessa kuuluvan ihmiskunnan tärkeimmpiin humanismin
Kommentit
Lähetä kommentti