Minulle Frommin näkemysten kytkeytyminen luonteen muodostumiseen on kiinnostanut kulloisenkin yhteiskuntahistoriallisen vaiheen muodostumisena. Tässä ajassa voimissaan on kaupallinen luonne, jonka tunnistamme kaiken kilpailemisen ilmentymänä, josta vapaa ei ole koulujärjestelmämme kaikki tasot.
Kaupallinen asennoituminen on meidän aikakautemme sosiaaliluonne. Kaupallinen asennoituminen on kehittynyt persoonallisuusmarkkinoiden muodostumisen yhteydessä. Eri ammattiryhmät, kuten lääkärit, juristit ja taloustieteilijät myyvät persoonallisuuttaan kuin se olisi tavara (Fromm 1964, 83 – 84 ).
Tämä saattaa korostua esimerkiksi silloin, kun kansa päättää eduskunnallisesta edustuksestaan. Hyvin herkästi tapahtuu niin, että julkisuuden henkilöt pääsevät eduskuntaan, mahdollisesti pätevämpien valtiotieteilijöiden jäädessä toiseksi.
Menestys markkinoilla riippuu pätevyyden ohella myös siitä, miten ihminen myy itseään(Fromm 1964, 85). Se, miten itseään pitää myydä, riippuu kysynnästä (ks. yllä 1900-luvun kapitalismi). Pitää sopia johonkin tiettyyn muottiin ja siihen pitää myös haluta sopia; on oltava muodissa. Kaupalliselle asennoitumisella on erityisen tavallista kokea itsensä hyödykkeeksi, jolla on arvo.
Malli siitä, millainen pitää olla, otetaan ulkoapäin. Omaa itseä ei luoda, vaan sopeudutaan vaatimuksiin. Omaa arvokkuutta luodaan ottamalla mallia muotilehdistä, mainoksista ja elokuvista (mts. 86 – 87 ). Esimerkkinä voisi pitää nykypäivänä plastiikkakirurgian kysynnän kasvua. Ihmiset alistuvat muuttamaan itseään persoonallisuusmarkkinoiden haluamaan muotoon.
Kaupallisen luonteen itsetunto riippuu seikoista, jotka eivät ole hänen vallassaan(Fromm 1964, 87). Jos hän ”menestyy, hän on arvokas; ellei, hän on arvoton”. Tämä on seikka, jota Fromm pitää erityisen haitallisena meidän aikakautemme persoonallisuudelle. Kun ihminen kokee itsensä arvostetuksi ensisijaisesti kilpailumarkkinoilla, hän tarvitsee jatkuvaa rohkaisua ja kehuja vertaisiltaan. Tämän asennoitumistavan henkilöille on hyvin tavallista, että he ovat myös vieraantuneet osaamisistaan ja kyvyistään. He eivät tiedä tarkkaan, missä he ovat hyviä tai ”mitä heistä tulee isona”. Kaikki muut määräävät, mikä heidän tekemisistään tekee arvokasta. ”Olen sellainen kuin haluatte!” (mts. 88. ) Ihminen ei Frommin(1964) mukaan voi elää ilman identiteettiä. Siksi ihminen hysteerisesti hakee muiden arvonantoa ja määrittelyjä sille, mitä hän on. Hänestä tulee riippuvainen seurasta.
Tämä heijastuu myös siihen, miten kaupallisesti asennoitunut henkilö kokee toiset ihmiset. Myös hän arvioi toisia hyödykkeinä ja hyödykkeet eroavat vain arvonsa perusteella. Nykyään sanalla tasa-arvoisuus on sama merkitys kuin sanalla vaihdettavuus. Koska oma yksilöllisyys laiminlyödään, ihmissuhteista tulee pakosta pinnallisia. Kysymyksessä ei ole enää ihmissuhteet vaan vaihdettavien hyödykkeiden väliset suhteet.
Kaupallinen asennoituminen voi kyllä johtaa älyllisen suorituskyvyn paranemiseen, koska ajattelun tehtävä on nopeasti käsittää asiat, jotta niitä voitaisiin mahdollisimman nopeasti käyttää hyväksi. Sama asennoituminen määrää sekä ajattelua että tuntemistapaa.
Kommentit
Lähetä kommentti