Profeetallinen Erich Fromm
Tämä on ensimmäinen esseeni Erich Frommista vuodelta 1979; ryhdyin silloin kokoamaan ajatuksiani työväenliikkeen arvoperinnöstä luentorunkojeni pohjalta; en voinut välttää Erich Frommin esittelyä, koska tapaani lähestyä liikkeen arvoja ja asenteita Frommin elämäntyö oli jo tuolloin vaikuttanut merkittävällä tavalla. Nämä luennot ilmestyivät samana vuonna pienenä esseekokoelmana nimellä "Sormi joka osoittaa kuuta".
Tunnettu sosiaalipsykologi Erich Fromm kuoli helmikuussa 1980 kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt 80 vuotta. Fromm tunnetaan paitsi tiedemiehenä ja käytännön psykoanalyytikkona, myös runsastuottoisena kirjailijana. Teokset ulottuvat monille tieteen eri alueille (sosiologia, psykologia, kv-politiikka, marxilainen filosofia, psykoanalyysi, uskonto ym.) Näiden ansiosta Erich Fromm nousi jo elinaikanaan erääksi aikamme vaikutusvaltaisimmista psykoanalyytikoista.
Hän työskenteli vuodesta 1930 Frankfurtin sosiaalitutkimuksen instituutin jäsenenä ja dosenttina (ns. Frankfurtin koulukunta). Frommin uusia uria aukova työskentely alkaa juuri Frankfurtin instituutista, jossa hän laati vielä toistaiseksi julkaisemattoman tutkimuksen “Saksan työläisten ja virkailijoiden autoritaarinen luontenrakenne enne Hitleriä” (Teos julkaistiin Frommin kuoleman jälkeen hänen toivomuksensa mukaisesti postuumisti nimellä “Arbeiter und Angestellte am Vorabend des Dritten Reiches”). Tämä johti hänet ristiriitoihin 1930-luvun puolivälissä mm. Max Horkheimerin ja Herbert Marcusen kanssa. Samoin se johti näiden pyrkimykseen sivuuttaa Frommin, toisinajattelijan merkitys koko koulukunnassa. Yhdessä Frankfurtin instituutin kanssa joutui Fromm, joka on juutalaista syntyperää, pakenemaan Hitlerin vainoja. Koulukunta asettuui aluksi Geneveen ja vuodesta 1935 New Yorkiin. Täällä hän toimi Columbian yliopiston vierailevana professorina. Eräiden yliopistoprofessuurien jälkeen USA:ssa Fromm siirtyi vuonna 1949 Meksikon kansallisen yliopiston palvelukseen, jossa hän johti avaamaansa psykoanalyyttista ja lääketieteellistä osastoa vuoteen 1965 jolloin jäi eläkkeelle.
Frommin tuotanto
Frommin merkittävämpi kirjallinen tuotanto alkaa vuonna 1930, jolloin hän julkaisee psykoanalyyttisen tutkimuksen uskonnon sosiaalipsykologisesta tehtävästä (Die Entwicklung des Christus Dogmas). Jo tämä teos pitää sisällään hänen sosiaalipsykologisen metodinsa tutkia uskonnon yhteiskunnallisen ja kultturellisen todellisuuden suhteita. Muutaman kirjallisesti hiljaisemman vuoden jälkeen alkaa Frommin sosiaalipsykologinen päätuotanto, jota on myös suomennettu. Vaarallinen vapaus, Ihmisen osa, Rakkauden vaikea taito ( ensisuomennos nimellä Rakkaus ja henkinen kypsyys) sekä Terve yhteiskunta ovat Frommin tuotantoa 1940- ja 1950-luvuilta. Tältä ajanjaksolta ovat toistaiseksi suomentamatta The Forgotten language (Unohdettu kieli), Psychoanalysis and Religion (Psykoanalyysi ja uskonto) ja Psychoanalysis and Zen Buddhism (Psykoanalyysi ja Zen buddhismi), You Shall Be as Gods (Tulette olemaan Jumalan kaltaisia) ja Freuds Mission (Freudin tehtävä).
1950-luvun lopulta lähtien Frommin teokset suuntautuvat mm. marxilaiseen filosofiaan (Marx Consept of Man), ydinsodan vaaraan ja sen välttämisen edellyttämiin uusiin asenteisiin (May Man Prevail?), teknologian valtaaman maailman inhimillistämiseen nimellä The Revolution of Hope (Toivon vallankumous), alustavaan tutkimukseen ihmisen tendenssistä hyvään ja pahaan (Hyvän ja pahan välillä), kokoelmiin aikamme käsityksistä humanistisesta sosialismista (The Socialist Humanism) sekä ihmiskunnan suurten ajattelijoiden käsityksiä ihmisluonnosta (The Nature of Man).
1960-luvulla Fromm tuottaa vielä sarjan vaikuttavia teoksia, The Human Destructiveness(Suomennettu nimellä “Tuhoava ihminen”, pitäisi olla “Tuhoavuus ihmisessä”), To Have or to Be (Olla vai omistaa), The Crisis of Psychoanalysis (Psykoanalyysin kriisi), sekä Sigmund Freud - die Grosse und die Grenzen (Sigmund Freud, ulottuvuudet ja rajat).
Frommin tuotanto on monipuolista ja ylläoleva luettelo on vain viitteellinen. Toistaiseksi ainoa täydelliseksi katsottava luettelo löytyy ensimmäisestä vakavasti otettavasta Frommin elämäntyön arvioinnista, jonka on tehnyt väitöskirjatyönään Rainer Funk: Mut zum Menschen, DVA 1978 (Rohkeus ihmisyyteen). Osa tässä yhteydessä esitettävistä asiatiedoista perustuu juuri tähän teokseen.
Frommin ulottuvuudet
Marxilaisella filosofialla on olennainen tehtävä Frommin tuotannossa. Eräs hänen keskeisiä kysymyksiään kuuluu: mikä on se välittävä tekijä, joka saa taloudellisen perusrakenteen (alarakenne) heijastumaan poliittisiin, kultturellisiin ja uskonnollisiin erityisrakenteisiin (ylärakenne)? Frommin vastaus on yhteiskuntaluonne (Social Character), joka tarkoittaa niiden yhteiskunnassa esiintyvien luonteenrakenteiden kokonaisuutta, jotka ovat ominaisia taloudelliselle perusrakenteelle ja jotka ylläpitävät sen toimintaa ja jatkuvuutta. Yhteiskuntaluonteen käsite toistuu läpi koko Frommin tuotannon ja saa täydellisimmän kuvauksensa tällä metodilla tehdyssä kenttätutkimuksessa “Social Character in a Mexican village” (Meksikolaisen kylän yhteiskuntaluonne). Yhteiskuntaluonteen merkitys sosiaalipsykologisena ilmiönä on kasvamass ja korostaisin sen yhteyttä mm. Cramscin “hegemonia” -käsitteeseen.
Frommin Marx-tutkimusten painopiste on nuoren Marxin taloudellisissa ja filosofisissa käsikirjoituksissa, jonka ensimmäiseen englanninkielisen käännökseen Fromm laati laajan esipuheen (Fromm: Marx Consept of Man). Tässä hän osoittaa ne eettiset, radikaalihumanistiset lähteet, jotka saivat Marxin koko eliniän jatkuneeseen yhteiskunnalliseen ja kirjalliseen ponnisteluun. Samalla hän osoittaa, että Marxin Pääoman syvin sanoma jää avautumatta ellei Marxin filosofisia lähtökohtia tunneta ja tunnusteta. Fromm esittää myös Marxin kritiikkiä, koskien tämän käsityksiä ennen kaikkea kapitalismin romahtamisen ja vallankumouksellisen kehityksen ylioptimistisesta aikataulusta. Kritiikki ei kuitenkaan vähennä Frommin Marxiin kohdistamaa arvonantoa “humanistisen ajattelutavan mestarina”.
Hyvin keskeisenä Frommin mielenkiinnon kohteena on ihmisen toiminta, praxis, siihen vaikuttavat taustavoimat, toiminnan suuntautuminen joko kohden itsensä toteuttamista tai taipumus eriasteiseen tuhoavuuteen sekä ihmisen mahdollisuudet ‘heräämiseen’ , tiedostavaan elämänkäytäntöön. Kapitalistisen tuotantorakenteen mukaista elämäntapaa edustaa Frommilla ahne, omistushaluinen, kilpailuhenkinen ja hierarkisesti asennoituva ihminen. Sen vastakohtana on täyttä olemista tavoitteleva, ihmisrakkauteen ja omistamattomuuteen pyrkivä, solidaarinen mutta kriittinen ihminen. Frommin yhteydet jugoslavialaiseen Praxis-ryhmään käyvät tältä pohjalta ymmärrettäviksi. Eräs hänen viimeisimmistä kirjoistaan “Olla vai omistaa” on syvällinen kuvaus omistavan (kapitalistisen) ja olevan (radikaalihumanistisen) elämäntavan tunnusmerkeistä ja eroista.
Suhteessaan marxilaisuuteen Fromm ei ole deterministi vaan alternavisti, joka näkee ihmisen olevan valinnan edessä, viime kädessä elämän ja kuoleman vaihtoehtojen välillä. Omistava, kapitalistinen elämäntapa ja sen ulottaminen koko ihmiskunnan “uskonnoksi” johtaa ihmiskunnan vääjäämättä tuhoon, jonka tekniset ja materiaaliset edellytykset ovat jo nyt olemassa. Ainoastaan radikaali, massojen tasolla mahdollistuva elämänmuutos kohden olevaa elämäntapaa voi vielä pelastaa ihmislajin joko täydelliseltä tuholta tai mittaamattomaksi ajaksi fyysiseltä ja henkiseltä rappiolta. Hän kehottaa pari tuhatta vuotta sitten eläneen profeetan tavoin:”Valitse siis elämä!”
Vieraantumisen voittaminen on siis Frommin mukaan mahdollista, kun ihminen tulee tietoiseksi häneen vaikuttavista voimista ja harjoittaa kykyään havaita häntä vahvistavat aidot ja vieraantumattomat tarpeensa. Pyrkiminen pelkästä olemassaolosta (eksistenssi) kohden todellista olemusta ja käyttökelpoisen menetelmän löytäminen tätä varten, siinä johtolanka jonka pohjalta voi ymmärtää Frommin pysyvän kiinnostuksen Freudin psykoanalyyttiseen teoriaan.Marxin tietoisuus ja vieraantuminen, Freudin Minä (ego) ja tiedostamaton (id), onko mahdollista saattaa nämä käsiteparit hedelmällisellä tavalla yhteen? From näkee näiden käsitteiden sukulaisuuden ja alunperin freudilaisen psykoanalyyttisn koulukunnan kasvattina osaa antaa arvoa Freudin merkittäville löydöille, kuten esimerkiksi vapaalle assosiaatiolle (vrt. The Forgotten Language eli unohdettu kieli, ei suom.) Ihmisen käyttäytymisen keskeinen motiivi ja viriketausta ei ole kuitenkaan sukupuolivietistä johtuva kuten Freud olettaa, vaan ihmisen omaan kehityksen liittyvä vaistotoiminnan rappeutuminen ja tästä johtuva epävarmuus ja ristiriita. Järkeään käyttäen ihmisen on yritettävä päästä kadotettuun paratiisiin, harmoniaan luonnon, itsensä ja kanssaihmistensä kanssa.
Mitä merkitystä psykoanalyysilla on marxilaisen filosofian yhteydessä? Useimmat meistä eivät ole tietoisia omasta todellisesta minästään ja aidoista tarpeistaan. Psykoanalyyttinen metodi voi muodostaa perustan syvemmälle yhteiskuntakritiikille ja - varsinkin radikaalin humanistisen analyytikon käyttämänä - osoittaa tietä terveyteen sekä yksilön että yhteiskuntarakenteiden tasolla. Freudin psykoanalyyttinen metodi voi palvella tässä suhteessa loistavasti, kunhan ihmisen toiminnan motiiviksi otetaan yhteiskunnalliset taustatekijät Freudin vaistopohjaisen sukupuolisen kilpailun sijasta. Nerokkuudestaan huolimatta Freud oli oman aikansa uhri, jonka menetelmät ihmisen tiedostamattomien virikkeiden paljastajana Fromm asettaa uuteen, luonteeltaan yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen yhteyteen.
Frommin Freudia koskevan kritiikin terävin kärki kohdistuu niihin autoritaarisiin ja patriarkaalisiin oloihin, joista riippuvaisena Freud teoriansa kehitti. Jo 1930-luvulla Fromm perehtyi patriarkaalisten ja matriarkaalisten arvojen erilaisuuteen, niiden ristiriitaan ja aikamme patriarkaaliseen, autoritaariseen elämänpiiriin. Merkittävä vaikuttaja tässä suhteessa Frommiin on Johan Jacob Bachofen (1815-1887), jonka teos Mothers right havahdutti Frommin huomaamaan vallitsevien arvojen suhteellisuuden. Keskustelu patriarkaalisista ja matriarkaalisista arvoista on viime aikoina voimistunut ja Frommin panosta tähän keskusteuun voidaan pitää varsin arvokkaana.
Kuva Frommista jäisi puutteelliseksi, jos ei korostettaisi hänen syvää kiinnostustaan uskontoon ja uskonnollisiin virtauksiin. Tällä alueella Fromm yltää harvinaisen rohkeaan ja syvälliseen lähestymistapaan. Hänen mukaansa jokainen ihminen uskoo, kysymys on vain uskonnon laadusta. Mielisairas on esimerkki ihmisestä, joka on kehittänyt henkilökohtaisen uskonnon vastauksena elämään. Persoonallista Jumala-uskontoa Fromm pitä uskonnollisen kehityksen eräänä vaiheena, josta uskonto tulee kehittymään kohden kypsempiä muotoja. Frommin uskonnollisena taustana on juutalaisuuden negatiivinen Jumala-käsitys. Jumalaa ei voida laatusanoin kuvata. Jumalasta puhuminen - tai sen ajatteleminen - johtaa vain epäjumalan palvelemiseen. Avainhahmona Frommin käsityksiin on Maimonides (1135-1204), jonka mystiikan keskeisenä tavoitteena on messiaaninen aika, jolloin ihminen elää sopusoinnussa itsensä, luonno ja kanssaihmistensä kanssa. Frommin uskontokäsitys tukee siten olevaa elämänmuotoa, jonka yhdeksi lahjakkaimmista edustajista hän nostaa Mestari Eckhartin. Psykoanalyysin ja uskonnon suhteista Fromm on kirjoittanut paljon, mm.kirjat “Psykoanalyysi ja uskonto” (Psychoanalysis and Religion) ja “Sinun tulee olla Jumalten kaltainen” (You shall be as Gods).
Sukulaisuutta omalle lähestymistavalleen Fromm löytää myös muista kulttuureista ja eri aikakausilta. Kirjassaan Zen Buddhismi ja psykoanalyysi (Zen Buddhism and Psychoanalysis) hän sen nimen mukaisesti selvittää Zen Buddhismin ja psykoanalyysin suhdetta. Kirjassa Nature of Man (Ihmisen luonto) on kokoelma radikaalihumanistisia puheenvuoroja eri aikakausilta ja erilaisista kulttuureista.
Fromm ja työväenliike
1950-luvun puolivälissä Fromm liittyy mukaan Amerikan Sosialistipuolueeseen pyrkien kuitenkin turhaan vaikuttamaan sen politiikkaan sosialistisen humanismin pohjalta. Hänen suhdettaan työväenpuolueisiim ja työväen aatteellisiin tavoitteisiin Fromm kuvaa minulle vuonna 1973 lähettämässään kirjeessä seuraavasti:
“Ollakseni vilpitön, en usko että sosialistinen humanismi on edustettuna suurimmassa osassa sosialidemokraattisia puolueita tai Englannin työväenpuolueessa, lukuunottamatta muutamia nuorempia, joiden ideat eivät useinkaan ole riittävän selviä (esim. Tom Bottomore). Luulen että se on parhaiten edustettuna eräiden marxilaisten filosofien keskuudessa Jugoslaviassa, ryhmä Praxis-lehden ympärillä, jota oletan Sinun silloin tällöin lukevan. - Sosialististisen humanismin periaate on, ensiksi että sosialistisessa yhteiskunnassa kaikki toiminnot ovat keskittyneet ihmiseen ja ponnistukseen luoda edellytykset hänen täydelle kehittymiselleen; tästä johtuen kapitalismi on täsmälleen yhtä yhteensopimaton sosialistisen humanismin kanssa kuin on venäläinen järjestelmä. Toiseksi, sosialistisen humanismin hengessä kasvatuksen tulee kehittää kriittisen ajattelun henkeä ja siten koettaa hyökätä kaikkia illuusioita vastaan muuttaakseen olosuhteet, jotka - kuten Marx sanoo - tarvitsevat illuusioita. Kolmanneksi, sosialistisen humanismin tavoitteena ei voi olla materiaalisten tarpeiden maksimaalinen tyydytys, sen täytyy jyrkästi vastustaa maksimaalisen kulutuksen ja maksimaalisen (ei optimaalisen) tuotannon periaatetta, sen tulee tyydyttää ne tarpeet, jotka ovat tavoiteltavan arvoisia ihmiselle ajatellen hänen täyttä kehittymistään, eikä tehdä häntä passiiviseksi ruokkimalla häntä teollisuuden voitonhalun luomilla synteettisillä tarpeilla.”
Otsikon “profeetallinen Erich Fromm” luonnehdinta käynee ymmärrettäväksi hänen tavastaan kritisoida teollisen maailman omistamishaluista elämänmenoa, hänen toistuvista varoituksistaan kapitalistisen - joka hänen käsitteistössään pitää sisällään hyvin koko teollistuneen maailman - tuotanto- ja kulutustavan aiheuttamasta, yhä lisääntyvästä tuhon mahdollisuudesta. Sen tekee oikeutetuksi myös hänen haastava, täyteen olemiseen (omistamisen sijasta) tähtäävä elämäntyönsä, joka hyvin johdonmukaisella tavalla kesti puoli vuosisataa.
_______
Tämä essee on kokoelmasta "Sormi joka osoittaa kuuta" vuodelta 1979, Ilpo Rossi; Esseekokoelma löytyy arkistoistani ainoastaan digitaalisessa muodossa.
Tämä on ensimmäinen esseeni Erich Frommista vuodelta 1979; ryhdyin silloin kokoamaan ajatuksiani työväenliikkeen arvoperinnöstä luentorunkojeni pohjalta; en voinut välttää Erich Frommin esittelyä, koska tapaani lähestyä liikkeen arvoja ja asenteita Frommin elämäntyö oli jo tuolloin vaikuttanut merkittävällä tavalla. Nämä luennot ilmestyivät samana vuonna pienenä esseekokoelmana nimellä "Sormi joka osoittaa kuuta".
Tunnettu sosiaalipsykologi Erich Fromm kuoli helmikuussa 1980 kuukautta ennen kuin olisi täyttänyt 80 vuotta. Fromm tunnetaan paitsi tiedemiehenä ja käytännön psykoanalyytikkona, myös runsastuottoisena kirjailijana. Teokset ulottuvat monille tieteen eri alueille (sosiologia, psykologia, kv-politiikka, marxilainen filosofia, psykoanalyysi, uskonto ym.) Näiden ansiosta Erich Fromm nousi jo elinaikanaan erääksi aikamme vaikutusvaltaisimmista psykoanalyytikoista.
Hän työskenteli vuodesta 1930 Frankfurtin sosiaalitutkimuksen instituutin jäsenenä ja dosenttina (ns. Frankfurtin koulukunta). Frommin uusia uria aukova työskentely alkaa juuri Frankfurtin instituutista, jossa hän laati vielä toistaiseksi julkaisemattoman tutkimuksen “Saksan työläisten ja virkailijoiden autoritaarinen luontenrakenne enne Hitleriä” (Teos julkaistiin Frommin kuoleman jälkeen hänen toivomuksensa mukaisesti postuumisti nimellä “Arbeiter und Angestellte am Vorabend des Dritten Reiches”). Tämä johti hänet ristiriitoihin 1930-luvun puolivälissä mm. Max Horkheimerin ja Herbert Marcusen kanssa. Samoin se johti näiden pyrkimykseen sivuuttaa Frommin, toisinajattelijan merkitys koko koulukunnassa. Yhdessä Frankfurtin instituutin kanssa joutui Fromm, joka on juutalaista syntyperää, pakenemaan Hitlerin vainoja. Koulukunta asettuui aluksi Geneveen ja vuodesta 1935 New Yorkiin. Täällä hän toimi Columbian yliopiston vierailevana professorina. Eräiden yliopistoprofessuurien jälkeen USA:ssa Fromm siirtyi vuonna 1949 Meksikon kansallisen yliopiston palvelukseen, jossa hän johti avaamaansa psykoanalyyttista ja lääketieteellistä osastoa vuoteen 1965 jolloin jäi eläkkeelle.
Frommin tuotanto
Frommin merkittävämpi kirjallinen tuotanto alkaa vuonna 1930, jolloin hän julkaisee psykoanalyyttisen tutkimuksen uskonnon sosiaalipsykologisesta tehtävästä (Die Entwicklung des Christus Dogmas). Jo tämä teos pitää sisällään hänen sosiaalipsykologisen metodinsa tutkia uskonnon yhteiskunnallisen ja kultturellisen todellisuuden suhteita. Muutaman kirjallisesti hiljaisemman vuoden jälkeen alkaa Frommin sosiaalipsykologinen päätuotanto, jota on myös suomennettu. Vaarallinen vapaus, Ihmisen osa, Rakkauden vaikea taito ( ensisuomennos nimellä Rakkaus ja henkinen kypsyys) sekä Terve yhteiskunta ovat Frommin tuotantoa 1940- ja 1950-luvuilta. Tältä ajanjaksolta ovat toistaiseksi suomentamatta The Forgotten language (Unohdettu kieli), Psychoanalysis and Religion (Psykoanalyysi ja uskonto) ja Psychoanalysis and Zen Buddhism (Psykoanalyysi ja Zen buddhismi), You Shall Be as Gods (Tulette olemaan Jumalan kaltaisia) ja Freuds Mission (Freudin tehtävä).
1950-luvun lopulta lähtien Frommin teokset suuntautuvat mm. marxilaiseen filosofiaan (Marx Consept of Man), ydinsodan vaaraan ja sen välttämisen edellyttämiin uusiin asenteisiin (May Man Prevail?), teknologian valtaaman maailman inhimillistämiseen nimellä The Revolution of Hope (Toivon vallankumous), alustavaan tutkimukseen ihmisen tendenssistä hyvään ja pahaan (Hyvän ja pahan välillä), kokoelmiin aikamme käsityksistä humanistisesta sosialismista (The Socialist Humanism) sekä ihmiskunnan suurten ajattelijoiden käsityksiä ihmisluonnosta (The Nature of Man).
1960-luvulla Fromm tuottaa vielä sarjan vaikuttavia teoksia, The Human Destructiveness(Suomennettu nimellä “Tuhoava ihminen”, pitäisi olla “Tuhoavuus ihmisessä”), To Have or to Be (Olla vai omistaa), The Crisis of Psychoanalysis (Psykoanalyysin kriisi), sekä Sigmund Freud - die Grosse und die Grenzen (Sigmund Freud, ulottuvuudet ja rajat).
Frommin tuotanto on monipuolista ja ylläoleva luettelo on vain viitteellinen. Toistaiseksi ainoa täydelliseksi katsottava luettelo löytyy ensimmäisestä vakavasti otettavasta Frommin elämäntyön arvioinnista, jonka on tehnyt väitöskirjatyönään Rainer Funk: Mut zum Menschen, DVA 1978 (Rohkeus ihmisyyteen). Osa tässä yhteydessä esitettävistä asiatiedoista perustuu juuri tähän teokseen.
Frommin ulottuvuudet
Marxilaisella filosofialla on olennainen tehtävä Frommin tuotannossa. Eräs hänen keskeisiä kysymyksiään kuuluu: mikä on se välittävä tekijä, joka saa taloudellisen perusrakenteen (alarakenne) heijastumaan poliittisiin, kultturellisiin ja uskonnollisiin erityisrakenteisiin (ylärakenne)? Frommin vastaus on yhteiskuntaluonne (Social Character), joka tarkoittaa niiden yhteiskunnassa esiintyvien luonteenrakenteiden kokonaisuutta, jotka ovat ominaisia taloudelliselle perusrakenteelle ja jotka ylläpitävät sen toimintaa ja jatkuvuutta. Yhteiskuntaluonteen käsite toistuu läpi koko Frommin tuotannon ja saa täydellisimmän kuvauksensa tällä metodilla tehdyssä kenttätutkimuksessa “Social Character in a Mexican village” (Meksikolaisen kylän yhteiskuntaluonne). Yhteiskuntaluonteen merkitys sosiaalipsykologisena ilmiönä on kasvamass ja korostaisin sen yhteyttä mm. Cramscin “hegemonia” -käsitteeseen.
Frommin Marx-tutkimusten painopiste on nuoren Marxin taloudellisissa ja filosofisissa käsikirjoituksissa, jonka ensimmäiseen englanninkielisen käännökseen Fromm laati laajan esipuheen (Fromm: Marx Consept of Man). Tässä hän osoittaa ne eettiset, radikaalihumanistiset lähteet, jotka saivat Marxin koko eliniän jatkuneeseen yhteiskunnalliseen ja kirjalliseen ponnisteluun. Samalla hän osoittaa, että Marxin Pääoman syvin sanoma jää avautumatta ellei Marxin filosofisia lähtökohtia tunneta ja tunnusteta. Fromm esittää myös Marxin kritiikkiä, koskien tämän käsityksiä ennen kaikkea kapitalismin romahtamisen ja vallankumouksellisen kehityksen ylioptimistisesta aikataulusta. Kritiikki ei kuitenkaan vähennä Frommin Marxiin kohdistamaa arvonantoa “humanistisen ajattelutavan mestarina”.
Hyvin keskeisenä Frommin mielenkiinnon kohteena on ihmisen toiminta, praxis, siihen vaikuttavat taustavoimat, toiminnan suuntautuminen joko kohden itsensä toteuttamista tai taipumus eriasteiseen tuhoavuuteen sekä ihmisen mahdollisuudet ‘heräämiseen’ , tiedostavaan elämänkäytäntöön. Kapitalistisen tuotantorakenteen mukaista elämäntapaa edustaa Frommilla ahne, omistushaluinen, kilpailuhenkinen ja hierarkisesti asennoituva ihminen. Sen vastakohtana on täyttä olemista tavoitteleva, ihmisrakkauteen ja omistamattomuuteen pyrkivä, solidaarinen mutta kriittinen ihminen. Frommin yhteydet jugoslavialaiseen Praxis-ryhmään käyvät tältä pohjalta ymmärrettäviksi. Eräs hänen viimeisimmistä kirjoistaan “Olla vai omistaa” on syvällinen kuvaus omistavan (kapitalistisen) ja olevan (radikaalihumanistisen) elämäntavan tunnusmerkeistä ja eroista.
Suhteessaan marxilaisuuteen Fromm ei ole deterministi vaan alternavisti, joka näkee ihmisen olevan valinnan edessä, viime kädessä elämän ja kuoleman vaihtoehtojen välillä. Omistava, kapitalistinen elämäntapa ja sen ulottaminen koko ihmiskunnan “uskonnoksi” johtaa ihmiskunnan vääjäämättä tuhoon, jonka tekniset ja materiaaliset edellytykset ovat jo nyt olemassa. Ainoastaan radikaali, massojen tasolla mahdollistuva elämänmuutos kohden olevaa elämäntapaa voi vielä pelastaa ihmislajin joko täydelliseltä tuholta tai mittaamattomaksi ajaksi fyysiseltä ja henkiseltä rappiolta. Hän kehottaa pari tuhatta vuotta sitten eläneen profeetan tavoin:”Valitse siis elämä!”
Vieraantumisen voittaminen on siis Frommin mukaan mahdollista, kun ihminen tulee tietoiseksi häneen vaikuttavista voimista ja harjoittaa kykyään havaita häntä vahvistavat aidot ja vieraantumattomat tarpeensa. Pyrkiminen pelkästä olemassaolosta (eksistenssi) kohden todellista olemusta ja käyttökelpoisen menetelmän löytäminen tätä varten, siinä johtolanka jonka pohjalta voi ymmärtää Frommin pysyvän kiinnostuksen Freudin psykoanalyyttiseen teoriaan.Marxin tietoisuus ja vieraantuminen, Freudin Minä (ego) ja tiedostamaton (id), onko mahdollista saattaa nämä käsiteparit hedelmällisellä tavalla yhteen? From näkee näiden käsitteiden sukulaisuuden ja alunperin freudilaisen psykoanalyyttisn koulukunnan kasvattina osaa antaa arvoa Freudin merkittäville löydöille, kuten esimerkiksi vapaalle assosiaatiolle (vrt. The Forgotten Language eli unohdettu kieli, ei suom.) Ihmisen käyttäytymisen keskeinen motiivi ja viriketausta ei ole kuitenkaan sukupuolivietistä johtuva kuten Freud olettaa, vaan ihmisen omaan kehityksen liittyvä vaistotoiminnan rappeutuminen ja tästä johtuva epävarmuus ja ristiriita. Järkeään käyttäen ihmisen on yritettävä päästä kadotettuun paratiisiin, harmoniaan luonnon, itsensä ja kanssaihmistensä kanssa.
Mitä merkitystä psykoanalyysilla on marxilaisen filosofian yhteydessä? Useimmat meistä eivät ole tietoisia omasta todellisesta minästään ja aidoista tarpeistaan. Psykoanalyyttinen metodi voi muodostaa perustan syvemmälle yhteiskuntakritiikille ja - varsinkin radikaalin humanistisen analyytikon käyttämänä - osoittaa tietä terveyteen sekä yksilön että yhteiskuntarakenteiden tasolla. Freudin psykoanalyyttinen metodi voi palvella tässä suhteessa loistavasti, kunhan ihmisen toiminnan motiiviksi otetaan yhteiskunnalliset taustatekijät Freudin vaistopohjaisen sukupuolisen kilpailun sijasta. Nerokkuudestaan huolimatta Freud oli oman aikansa uhri, jonka menetelmät ihmisen tiedostamattomien virikkeiden paljastajana Fromm asettaa uuteen, luonteeltaan yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen yhteyteen.
Frommin Freudia koskevan kritiikin terävin kärki kohdistuu niihin autoritaarisiin ja patriarkaalisiin oloihin, joista riippuvaisena Freud teoriansa kehitti. Jo 1930-luvulla Fromm perehtyi patriarkaalisten ja matriarkaalisten arvojen erilaisuuteen, niiden ristiriitaan ja aikamme patriarkaaliseen, autoritaariseen elämänpiiriin. Merkittävä vaikuttaja tässä suhteessa Frommiin on Johan Jacob Bachofen (1815-1887), jonka teos Mothers right havahdutti Frommin huomaamaan vallitsevien arvojen suhteellisuuden. Keskustelu patriarkaalisista ja matriarkaalisista arvoista on viime aikoina voimistunut ja Frommin panosta tähän keskusteuun voidaan pitää varsin arvokkaana.
Kuva Frommista jäisi puutteelliseksi, jos ei korostettaisi hänen syvää kiinnostustaan uskontoon ja uskonnollisiin virtauksiin. Tällä alueella Fromm yltää harvinaisen rohkeaan ja syvälliseen lähestymistapaan. Hänen mukaansa jokainen ihminen uskoo, kysymys on vain uskonnon laadusta. Mielisairas on esimerkki ihmisestä, joka on kehittänyt henkilökohtaisen uskonnon vastauksena elämään. Persoonallista Jumala-uskontoa Fromm pitä uskonnollisen kehityksen eräänä vaiheena, josta uskonto tulee kehittymään kohden kypsempiä muotoja. Frommin uskonnollisena taustana on juutalaisuuden negatiivinen Jumala-käsitys. Jumalaa ei voida laatusanoin kuvata. Jumalasta puhuminen - tai sen ajatteleminen - johtaa vain epäjumalan palvelemiseen. Avainhahmona Frommin käsityksiin on Maimonides (1135-1204), jonka mystiikan keskeisenä tavoitteena on messiaaninen aika, jolloin ihminen elää sopusoinnussa itsensä, luonno ja kanssaihmistensä kanssa. Frommin uskontokäsitys tukee siten olevaa elämänmuotoa, jonka yhdeksi lahjakkaimmista edustajista hän nostaa Mestari Eckhartin. Psykoanalyysin ja uskonnon suhteista Fromm on kirjoittanut paljon, mm.kirjat “Psykoanalyysi ja uskonto” (Psychoanalysis and Religion) ja “Sinun tulee olla Jumalten kaltainen” (You shall be as Gods).
Sukulaisuutta omalle lähestymistavalleen Fromm löytää myös muista kulttuureista ja eri aikakausilta. Kirjassaan Zen Buddhismi ja psykoanalyysi (Zen Buddhism and Psychoanalysis) hän sen nimen mukaisesti selvittää Zen Buddhismin ja psykoanalyysin suhdetta. Kirjassa Nature of Man (Ihmisen luonto) on kokoelma radikaalihumanistisia puheenvuoroja eri aikakausilta ja erilaisista kulttuureista.
Fromm ja työväenliike
1950-luvun puolivälissä Fromm liittyy mukaan Amerikan Sosialistipuolueeseen pyrkien kuitenkin turhaan vaikuttamaan sen politiikkaan sosialistisen humanismin pohjalta. Hänen suhdettaan työväenpuolueisiim ja työväen aatteellisiin tavoitteisiin Fromm kuvaa minulle vuonna 1973 lähettämässään kirjeessä seuraavasti:
“Ollakseni vilpitön, en usko että sosialistinen humanismi on edustettuna suurimmassa osassa sosialidemokraattisia puolueita tai Englannin työväenpuolueessa, lukuunottamatta muutamia nuorempia, joiden ideat eivät useinkaan ole riittävän selviä (esim. Tom Bottomore). Luulen että se on parhaiten edustettuna eräiden marxilaisten filosofien keskuudessa Jugoslaviassa, ryhmä Praxis-lehden ympärillä, jota oletan Sinun silloin tällöin lukevan. - Sosialististisen humanismin periaate on, ensiksi että sosialistisessa yhteiskunnassa kaikki toiminnot ovat keskittyneet ihmiseen ja ponnistukseen luoda edellytykset hänen täydelle kehittymiselleen; tästä johtuen kapitalismi on täsmälleen yhtä yhteensopimaton sosialistisen humanismin kanssa kuin on venäläinen järjestelmä. Toiseksi, sosialistisen humanismin hengessä kasvatuksen tulee kehittää kriittisen ajattelun henkeä ja siten koettaa hyökätä kaikkia illuusioita vastaan muuttaakseen olosuhteet, jotka - kuten Marx sanoo - tarvitsevat illuusioita. Kolmanneksi, sosialistisen humanismin tavoitteena ei voi olla materiaalisten tarpeiden maksimaalinen tyydytys, sen täytyy jyrkästi vastustaa maksimaalisen kulutuksen ja maksimaalisen (ei optimaalisen) tuotannon periaatetta, sen tulee tyydyttää ne tarpeet, jotka ovat tavoiteltavan arvoisia ihmiselle ajatellen hänen täyttä kehittymistään, eikä tehdä häntä passiiviseksi ruokkimalla häntä teollisuuden voitonhalun luomilla synteettisillä tarpeilla.”
Otsikon “profeetallinen Erich Fromm” luonnehdinta käynee ymmärrettäväksi hänen tavastaan kritisoida teollisen maailman omistamishaluista elämänmenoa, hänen toistuvista varoituksistaan kapitalistisen - joka hänen käsitteistössään pitää sisällään hyvin koko teollistuneen maailman - tuotanto- ja kulutustavan aiheuttamasta, yhä lisääntyvästä tuhon mahdollisuudesta. Sen tekee oikeutetuksi myös hänen haastava, täyteen olemiseen (omistamisen sijasta) tähtäävä elämäntyönsä, joka hyvin johdonmukaisella tavalla kesti puoli vuosisataa.
_______
Tämä essee on kokoelmasta "Sormi joka osoittaa kuuta" vuodelta 1979, Ilpo Rossi; Esseekokoelma löytyy arkistoistani ainoastaan digitaalisessa muodossa.
Kommentit
Lähetä kommentti