Elämmekö unessa?

Reijo Päivärinta k ysyi Facebookissa:  "Pohtiko Fromm primitiivisten aggressioiden syntymistä ja vaikutusta ihmisiin?" Ilpo Rossi:  Erich Fromm analysoi viimeisellä elinvuosikymmenellään ihmisen tuhoavuutta kirjassaan "The Anatomy of Human Destructiveness", vuodelta 1973. Tässä teoksessa hän jakaa myös tuhoavuuden sen "hyvänlaatuiseen" ja "pahanlatuiseen" ilmenemismuotoon. Hän kuvaa myös tuhoavuuden ilmenemistä ja aste-eroja primitiivisten kansojen keskuudessa, joihin tutkimuksisa lasketaan ilman kirjoitettua puhekieltä elävät kansat ja heimot.  Hän lainaa tässä yhteydessä S. Palmerin tekemään laajaan, noin neljäänkymmeneen alkuperäiskansaan suuntautunutta tutkimusta ja sen mukaan enemmistöllä näissä kulttuureissa ei esiintynyt mainittavaa tuhosuuntaista agressiota - tosin sellaisiakin on.  Tuon tutkimuksen mukaan jopa Pekingin ihmisen ja Neandertallin ihmisten pääkalloista löytyneitä "raapimisjälkiä" on tutkittu, samoin pääkallonmetsäs...

  Juhani Räsänen Minulle Frommin näkemysten kytkeytyminen luonteen muodostumiseen on kiinnostanut kulloisenkin yhteiskuntahistoriallisen vaiheen muodostumisena. Tässä ajassa voimissaan on kaupallinen luonne, jonka tunnistamme kaiken kilpailemisen ilmentymänä, josta vapaa ei ole koulujärjestelmämme kaikki tasot. Kaupallinen asennoituminen on meidän aikakautemme sosiaaliluonne. Kaupallinen asennoituminen on kehittynyt persoonallisuusmarkkinoiden muodostumisen yhteydessä. Eri ammattiryhmät, kuten lääkärit, juristit ja taloustieteilijät myyvät persoonallisuuttaan kuin se olisi tavara (Fromm 1964, 83 – 84 ).  Tämä saattaa korostua esimerkiksi silloin, kun kansa päättää eduskunnallisesta edustuksestaan. Hyvin herkästi tapahtuu niin, että julkisuuden henkilöt pääsevät eduskuntaan, mahdollisesti pätevämpien valtiotieteilijöiden jäädessä toiseksi.  Menestys markkinoilla riippuu pätevyyden ohella myös siitä, miten ihminen myy itseään(Fromm 1964, 85). Se, miten itseään pitää myydä, ...

  Joulupäivien mietiskelyn jälkeen hoksasin tämän, Alpo Suhosen linkittämän päivityksen Erich Frommin elämäntyöstä ja tuotannostaKansan Uutisissa . Kalevi Suomela on lukenut juuri ilmestyneen kirjan Jarno Hietalahti & Mika Pekkola: "Terapiaa mielipuoliselle maailmalle – Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus "Vastapaino 2019, 256 sivua. Kalevi Suomela on itse eläkkeelläoleva osuuskaupan keskusjärjestössä työskennellyt tutkimus- ja viestintäjohtaja. Frommin tuotantoa yli puoli vuosisataa seuranneena olen tietenkin ilahtunut tällaisen kirjan syntymisestä. Frommista on kirjoitettu jp tätä ennenkin; ensimmäinen suuri kokonaiskuva oli Tübingenin Fromm-yhteisön johtajan Rainer Funkin teos "Mut zum Menschen". Lisäksi hän on julkaissut Frommin elämäkerran kuvateoksena Frommin syntymän 100-vuotismuistoksi. Lisä ei tee kuitenkaan tässä tapauksessa pahaa, päinvastoin. Kalevi Suomela nostaa tässä yhteydessä kaksi teemaa esiin; toinen on Frommin ihmiskäsitys ja toinen o...

 Katkelma (Erich Frommin kirjasta "Marxin ihmiskuva" (Marx's concept of man 1961 b) "On ensi sijassa huomattava, että Marx, kuten Spinoza ja   myöhemmin Freud, uskoi että enin osa siitä mitä ihmiset tietoisesti  ajattelevat, on "väärää" tietoisuutta, siis ideologiaa ja järkeistämistä ja että ihmiset eivät ole tietoisia niistä voimista jotka hänen toimintaansa ohjaavat. Freudin mukaan juuret ovat ihmisen libidosuuntautuneissa pyrkimyksissä, Marxin mukaan ihmisen yhteiskunnallisessa kokonaisrakenteessa, jotka linkittävät ihmisen tietoisuutta määrättyyn suuntaan ja samalla sulkevat häneltä pääsyn tiettyihin tosiasioihin ja kokemuksiin. 1) Haluaisin tässä korostaa, että tämä teoria ei tarkoita, etteivätkö ideat ja ihanteet voisi olla todella toimivia. Marx puhuu tietoisena olemisesta, ei ihanteista. Juuri ihmisen tietoisen ajattelun sokeus estää häntä tulemasta tietoiseksi hänen sisällään olevista ihanteista. Ainoastaan kun väärä tietoisuus on muuntunut oikeak...

Homo Consumens 11.5. 2020 Liitän tämän jo vuosia sitten referoimani Erich Frommin esseen 'ihmisestä kuluttajana' tähän Erich Frommin sosiaalipsykologiaa ja filosofiaa kokoelmaan nyt kun ns. korona-kevät on pahimmillaan ja kansalaisten kulutus kaikkialla maailmassa on yhtäkkiä pudonnut lähes minimiin. Kansakunnat ja ennenkaikkea kulutuksesta elävät yritykset ovat suorastaan kauhuissaan kauppojen, palveluiden ja  liikkumisen rajoituksista. Menetykset lasketaan miljardeissa eikä ole varmaa tietoa siitä, kuinka pitkällä aikavälillä päästään kulutuksessa entiselle tasolle. Se mikä tässä artikkelissa on tärkeää, on ihmisen taipumus alistua kaupallisten odotusten, markkinoiden vaatimusten ja niiden ideologisen teollisen sovellutuksen, mainonnan puristuksessa. Erich Fromm:  Homo consumens - kuluttava ihminen; referaattini kirjasta Sosialistinen humanismi (Socialst Humanism, Anchor Books 1966). Kun kirjoitus on yli viidenkymmenen vuoden takaa, ns. sosialististen yhteiskuntien ku...

 Yhteiskuntaelämään kaivataan asiantuntemuksen lisäksi myös eettistä pohdintaa. Viimeksi tämän asian on nostanut esille 29.11. 2012 silloinen  kuntaministeri Henna Virkkunen. Laukaisevana yksityiskohtana tälle kiroitukselle Erich Frommin eettisistä vaihtoehdoista oli   oli 9.11. 2012 ilmoitus elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen siirtyminen suoraan tärkeästä ministerin tehtävästä työnantajien Elinkeinoelämän Valtuuskunnan johtoon. Itse hän ei nähnyt välittömässä siirtymisessä mitään arveluttavaa – sellaista etiikka on. Etiikka ei ole eksakti tieteen laji vaan historiaan, elämäntilanteeseen ja yhteiskuntaan ehdollisessa suhteessa oleva käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Päinvastoin kuin kuvitellaan, eettisiä vaihtoehtoja on runsaasti. Ne eivät ole suoraan valittavissa kuin kaupan hyllyltä, vaan niiden sitoutuneisuus ihmisenä olemiseen meidän oloissamme ratkaisee sen ”jalkoterien asennon” mistä näkökulmasta me omaa etiikkaamme rakennamme. Frank...

Mitä on produktiivisuus? Olen eri yhteyksissä puhunut sosiaalipsykologisesta käsitteestä produktiivisuus; se poikkeaa siinä määrin ajallemme ominaisesta taloudellisen produktiivisuuden käsitteestä, että on paikallaan julkaista käännös Erich Frommin produktiivisuuskäsitteestä. Se on kotoisin hänen kootuista teoksistaan, osasta II, Psykoanalyysi ja Etiikka (1947a, ss. 62-71, käännös saksasta IR): Produktiivisuudesta Olen edellä kuvannut produktiviteettia erityisenä maailmaan suuntautumisen tapana. Nyt nousee kysymys, onko jotakin sellaista, mitä produktiivinen ihminen tuottaa. Jos, niin mitä? Ihminen voi – kiitos hänen produktiivisuutensa – saada aikaan aineellisia esineitä, taideteoksia ja ajattelujärjestelmiä, mutta tärkein tuottavuuden kohde on ihminen itse. Syntyminen on vain tietty kohta jatkuvuuden kokonaisuudessa, joka alkaa syntymänä ja päättyy kuolemaan. Mitä tällä välin tapahtuu, on prosessi, jossa omat mahdollisuudet syntyvät ja heräävät – ja  niiden mukana ka...